Taksi-lehti 2/2026
Valokeilassa
Johanna Rautio

Turvallisuus ei synny yleistyksistä

Tiina Alakärppä on työskennellyt tilanteissa, joihin moni ei halua edes katsoa. Siksi hän suhtautuu varoen nopeisiin johtopäätöksiin. Taksialan turvallisuudesta pitää hänen mukaansa puhua suoraan, mutta niin, ettei yksittäisistä ilmiöistä tehdä kokonaisiaihmisryhmiä koskevia totuuksia.

Taksialalla puhutaan juuri nyt paljon turvallisuudesta. Aihe on tärkeä. Silti keskustelu karkaa helposti siihen suuntaan, jossa yksittäisistä tapauksista tehdään kokonaisia ihmisryhmiä koskevia tulkintoja. Juuri siinä kohtaa Tiina Alakärppä nostaa käden pystyyn. Hänen mukaansa turvallisuutta ei rakenneta yleistämällä vaan tarkentamalla.

Konsulttitoimisto The Heartcores & Co:n perustaja Alakärppä tietää, mistä puhuu. Hän on työskennellyt vankiloissa, seksuaalirikoksiin syyl-listyneiden kanssa, väkivallan ehkäisyn parissa jakouluttanut ja konsultoinut myös taksialaa. Tausta näkyy tavassa, jolla Alakärppä katsoo ihmisiä. Katse ei ole naiivi, mutta se ei ole kyyninenkään.

– Vaikea ihminen ei ole sama asia kuin paha ihminen, Alakärppä sanoo

Lause pysäyttää, koska nykyinen julkinen keskustelu suosii nopeita johtopäätöksiä. Alakärppä taas puhuu ihmisestä ja teoista erikseen. Ymmärtäminen ei ole hyväksymistä. Rajat pitää asettaa. Väärään käytökseen pitää puuttua, mutta jos halutaan ehkäistä sitä, on mentävä myös tekijöiden luo, ei vain uhrien.

Vaikeneminen ei ratkaise

Ajatus sopii työelämään laajemminkin. Alakärpän mukaan vaikeita tilanteita ei tavallisesti vältellä välinpitämättömyyden takia vaan siksi, että ne tuntuvat epämukavilta. Pelätään, että toinen suuttuu. Pelätään, että itse epäonnistuu. Selitellään itselle,ettei asia kuulu minulle tai ettei puuttumisesta kuitenkaan olisi hyötyä. Näin puhumattomuudesta tulee tapa.

Taksialalla tämä näkyy monella tavalla. Julkisuudessa puhutaan asiakkaiden kokemasta turvattomuudesta, mutta vähemmän siitä, miten turvaa rakennetaan arjen kohtaamisissa. Vähemmän puhutaan myös siitä, miten luottamus kytkeytyy ulkonäköön, aksenttiin tai valmiisiin mielikuviin. Siinä Alakärppä on jyrkkä. Luotettavuutta ei voi lukea kasvoista, ei ihonväristä eikä puheesta.

– Yleistys ei luo turvallisuutta, tarkkuus luo, Ala-kärppä sanoo.

Alakärpän mukaan juuri tarkkuus erottaa faktat, ilmiöt ja riskit tulkinnoista. Ongelmat pitää nähdä. Niistä pitää puhua suoraan, mutta samaan lauseeseen pitää mahtua myös se, että ihmisryhmiä ei saa leimata.

Luottamus ei näy ulospäin

Alakärppä ei myöskään usko, että ihmisiä muutetaan nöyryyttämällä. Vaikeista asioista pitäisi pystyä puhumaan niin, ettei keskustelun ainoa tavoite ole voittaa tai murskata toista.

– Kun ihminen menettää kasvonsa, hän alkaa puolustaa itseään. Silloin oppiminen loppuu.

Alakärppä puhuu yhteyden etsimisestä. Hänen mukaansa jämäkkyys ja kunnioitus voivat olla totta samaan aikaan. Hänen ajatuksensa osuvat suoraan myös taksialan nykyiseen tilanteeseen. Taksiala tarvitsee uusia kuljettajia ja yrittäjiä. Samalla sen on pystyttävä pitämään kiinni laadusta, turvallisuudesta ja ammattimaisuudesta. Alakärpän mielestä nämä eivät ole ristiriidassa keskenään, ellei ammattimaisuutta sidota mielikuviin ihmisistä.

– Ammattimaisuus syntyy osaamisesta, toiminnasta ja halusta kehittyä. Luottamus taas rakentuu kohtaaminen kerrallaan, jokaisessa kyydissä uudelleen.

Mitä tapahtuu, jos alalla elää kapea käsitys siitä, miltä hyvän tai turvallisen kuljettajan pitäisi näyttää? Silloin voidaan alkaa luottaa sokeasti tuttuun ja epäillä automaattisesti vierasta. Se on huono lähtökohta kaikille: asiakkaalle, kuljettajalle ja koko alalle. Pahimmillaan kapea luottamuskäsitys ei edes lisää turvallisuutta, vaan siirtää huomion pois siitä, mistä luottamus oikeasti syntyy: käytöksestä, vuorovaikutuksesta, ennakoitavuudesta ja ammattitaidosta.

Ihminen on ensivaikutelmaa enemmän

Alakärppä puhuu paljon myös ensivaikutelmista. Niitä syntyy nopeasti ja väistämättä. Silti ne ovat usein illuusioita, liian yksinkertaisia versioita ihmisistä. Hänen mukaansa kaikkien pitäisi joskus yrittää päästä ”ei tietämisen” -tilaan. Se on hienotavoite ajassa, joka palkitsee varmuutta.

Työ on muuttanut myös Alakärppää itseään. Hän sanoo oppineensa epäilemään ensireaktioitaan. Ei siksi, että kaikki pitäisi suhteellistaa, vaan siksi, että ihminen on lähes aina enemmän kuin ensimmäinen vaikutelma, teko tai titteli. Omien reaktioiden kyseenalaistaminen tekee maailmasta vaikeamman, mutta samalla rehellisemmän.

Alakärppä suhtautuu epäillen myös puheeseen, jossa mennyt kuvataan aina nykyistä paremmaksi. Ennen ei ollut vähemmän erilaisuutta, Alakärppä huomauttaa, vaan sitä katsottiin toisin ja siitä vaiettiin enemmän. Oikea kysymys ei siis ole, miten palata johonkin entiseen, vaan miten toimitaan nykyisessä todellisuudessa niin, että turvallisuus lisääntyy ja ala pysyy avoimena niille ihmisille, joita se tarvitsee.

Ilman vastakkainasettelua

Taksialasta käytävässä keskustelussa turvallisuudesta pitää pystyä puhumaan ilman me vastaan ne-asetelmaa. Monimutkaisia asioita ei voi puristaa yhdeksi selitykseksi. Jos niin tehdään, keskustelu muuttuu nopeasti tunnepohjaiseksi. Silloin taistellaan siitä, kuka on oikeassa, eikä siitä, mikä oikeasti ratkaisisi ongelmia.

Alakärpän ajattelussa on samalla kertaa jämäkkyyttä ja lempeyttä. Hän ei ehdota vaikeidenasioiden pehmentämistä, eikä niiden ohittamista. Päinvastoin. Alakärppä puhuu realismista, mutta realismin rinnalla pitää säilyä ihmiskuva, jossa toinen ei lakkaa olemasta ihminen silloinkaan, kun hän toimii väärin, puhuu rumasti tai herättää pelkoa. Jos ihminen lakkaa näkymästä ihmisenä, keskustelu kovenee nopeasti hyödyttömäksi.

Alakärpän opit ovat ajankohtaisia, sillä taksit liikkuvat kirjaimellisesti ihmisten välissä. Taksinkuljettaja näkee läheltä kiireen, epävarmuuden, päihtymyksen, yksinäisyyden, aggressiot, avun tarpeen ja tavallisen arjen. Kuljettaja kohtaa joka päiväihmisen keskeneräisenä. Siksi myös alaan liittyvässä keskustelussa pitäisi sietää keskeneräisyyttä.

Alakärppä tiivistää, että turvallisuutta ei rakenneta yleistyksillä, vaan tarkkaavaisuudella, ei koventamalla ihmiskuvaa, vaan katsomalla tarkemmin, ei kieltämällä riskejä, vaan ymmärtämällä, mistä ne syntyvä.

Lue vuoden toinen Taksi-lehti kokonaisuudessaan täältä.

Taksi-lehti on yksi Taksiliiton jäseneduista. Liity jäseneksi.