fbpx
//Timo Koskinen: Taksiyrittäjyys – harrastus vai elinkeino?

Blogi

Taksiyrittäjyys – harrastus vai elinkeino?

Maamme hallitus hyväksyi Liikenne- ja viestintäministeriön valmisteleman liikennepalvelulain ”korjaussarjan” ja lähetti sen eduskunnan käsittelyyn. Tavoitteena on saada korjaukset voimaan jo vuoden 2021 alusta alkaen.

Korjaussarja on pääosiltaan varsin myönteinen ja Taksiliiton tavoitteiden mukainen. Liiton hallituksen linjaamat tavoitteet, harmaan talouden torjunta, kuluttajien luottamuksen palauttaminen ja ratkaisujen löytäminen saatavuusongelmiin, ovat edenneet lakiesityksessä.

Korjaussarjassa paistaa valitettavasti edelleen läpi ministeriön ajatus siitä, että taksiyrittäjyyden ei tarvitse tässä maassa olla elinkeino ja tapa elättää yrittäjä perheineen sekä mahdollisesti myös muutamia palkattuja kuljettajia. Lain korjaussarjassa jätetään osa ilmeisistä puutteista korjaamatta, jotta osa-aikainen, sivutoiminen ja harrastusluonteinen toiminta olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta. Jopa rahan vastaanottaminen kuljetuksista vailla velvoitteita saa hallituksen esityksessä kannatusta. Sivutoimisuudessa ei sinänsä ole mitään moitittavaa eikä myöskään harrastustoiminnassa, mutta jos tuhansien vakavasti yritystoimintaan suhtautuvien ihmisten toimintaa vaikeutetaan tarpeettomasti, niin lainvalmistelijoiden ajatuksenjuoksua on täysin mahdoton ymmärtää.

Onko suomalainen taksiyrittäjä tehnyt jotakin sellaista, jonka vuoksi yrittäjyyttä pitää pyrkiä estämään ja vaikeuttamaan? Onko taksiyrittäjyys ja taksinkuljettajien työllistäminen asioita, joista pitäisi tässä maassa päästä eroon?

Esimerkiksi harrastuskalastaja joutuu rekisteröitymään kaupalliseksi kalastajaksi, jos hän aikoo myydä edes yhden ahvenen naapurilleen. Ja tämä on siis tehtävä, jo siinä vaiheessa, jos hän lähtee kalaan ajatuksella, että jos sattumalta tulee kala, niin myyn sen. Samoin, jos ostan yhden elävän lampaan, niin minun pitää rekisteröityä. Samoin tarvitsen luvan ja ammattipätevyyden, jos kuljetan tavaroita kuorma-autolla vähäisessäkään määrin. Puhumattakaan alkoholiin liittyvistä lupavaatimuksista. Jos vaikkapa haluan jakaa konjakkipulloni kustannuksia, niin tarvitsen luvan. Samoin, jos käyn hakemassa naapurille olutpullon ja otan kuljetuskuluni, niin tarvitsen luvan. Mutta henkilöitä saa edelleen tämän nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan kuljettaa rahaa vastaan ilman taksiliikennelupaa, ilman kuljettajan ajolupaa, ilman y-tunnusta, ilman auton rekisteröintiä luvanvaraiseen toimintaan.

Mitä me, jotka yritämme saada elantomme taksiyrittäjyydestä, olemme tehneet väärin, kun meiltä vaaditaan yhtä ja toista, mutta osa saa rahaa vastaan hoitaa henkilöiden kuljettamista ilman mitään vaatimuksia?

Ja kun samanaikaisesti ihmetellään saatavuuteen liittyviä ongelmia, niin hämmästys taksiyrittäjien keskuudessa lisääntyy entisestään. Kyllä ilman elinkeinoaan harjoittavia todellisia taksiyrittäjiä kauniit, rohkeat ja taitavat ihmiset kyytinsä saavat järjestettyä, mutta kuka kuljettaa sairaat, vanhukset, vammaiset ja ne, joilla ei ole kykyä muutoinkaan selvitä jokapäiväisistä askareistaan ilman apua?

Taksiyrittäminen on oikeata yritystoimintaa. Markkinoilla menestyvät osaavat ja ammattitaitoiset toimijat, mutta kilpailuolosuhteita ei pidä vääristää huonolla lainsäädännöllä.

Yhdet markkinat – yhdet pelisäännöt, ei pitäisi olla kohtuuton vaatimus!

Timo Koskinen
toimitusjohtaja

Tutustu 

Liity jäseneksi

 Tapahtumakalenteri

Tutustu Taksiliittoon

Ajankohtaista 

Nuijamiestentie 7
00400 Helsinki

020 7756 800
taksiliitto@taksiliitto.fi

TAKSILIITTO SOSIAALISESSA MEDIASSA

2021-04-27T15:56:26+03:0029.10.2020|Blogit|