Suomen Taksiliitto ry:n vastaukset Kelan markkinavuoropuhelu 24.11.2025

Tulisiko Kelan määritellä tulevassa hankinnassa vähimmäisautomäärät kilpailutusalueille?

Kyllä, jotta voidaan varmistua tarjoajien todellisesta mahdollisuudesta toteuttaa hankinta vaaditulla tavalla. Vähimmäisautomäärän toteutumista tulee myös valvoa.

Miten vähimmäisautomäärät tulisi määritellä?

Nykyinen malli, mikä perustuu kerrallaan liikenteen hoitamiseen tarvittavaan enimmäiskalustomäärään, on osoittautunut toimivaksi. Nähdäksemme sopiva palveluntuottajakohtainen vaatimus olisi 60 % enimmäiskalustomäärästä.

Tulisiko Kelan edelleen tulevassa hankinnassa linjata, että jos asiakas tekee matkan toisen maakunnan alueelle, hän voi tilata itselleen samalla kertaa oman maakunnan tilausvälityskeskuksesta myös paluumatkan, jos kyseessä on saman päivän aikana tapahtuva käyntiluonteinen matka ja kuljettaja odottaa asiakasta hoidon ajan?

Kyllä. Mikäli meno ja paluumatka suoritettaisiin eri autoilla, ajettaisiin asiakkaan kodin ja terveydenhuollon toimipisteen välinen matka neljä kertaa. Ensimmäinen auto toisi asiakkaan ja palaisi tyhjänä takaisin lähtöpaikkakunnalle. Kun asiakkaan hoito on valmis, hänet palauttasi toinen auto, joka palaisi tyhjänä lähtöpaikkakunnalle. Kun asiakkaan tuonut auto odottaa asiakasta, ei tyhjänä ajoa synny, mikä vähentää päästöjä ja parantaa kuljetusten kannattavuutta.

Mikäli yrityksenne ei olisi kiinnostunut jättämään tarjousta yllä kuvattujen puhtaita ajoneuvoja koskevien soveltuvuusvaatimusten vuoksi, miksi vaatimusten täyttäminen olisi ongelmallista?

Vaatimuksen toteuttamisen onnistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti kaksi asiaa, hinnoittelu ja se miten vaatimuksenmukaisuus määritellään. Mikäli kilpailutuksen kriteerinä olisi välitys- ja yhdistämispalvelun hinta ja kuljetukset korvattaisiin autoilijoille valtioneuvoston asetuksen mukaisilla hinnoilla, vaatimukset toteutuisivat varmasti. Ongelmaa vaatimuksen täyttämisessä ei myöskään ole, mikäli yksi ajoneuvoyksikkö voi olla useamman palveluntuottajan käytettävissä useammalla palvelualueella. Mikäli yksittäinen ajoneuvo voidaan huomioida vain yhdellä alueella ja yhden palveluntuottajan kalustona, muodostuu ongelmaksi täyssähköisten taksien lukumäärä, ellei hinnoittelu kannusta investoimaan uuteen kalustoon.
Traficom on julkaissut ajoneuvorekisterin, joka on päivitetty 30.9.2025. Sen tietojen mukaan, vaikka palveluntuottajalla olisi sopimus alueen kaikkien sähkötaksien kanssa voisi palveluntuottajalla olla käytössään Etelä-Karjalassa 17 ja Kainuussa 15 ajoneuvoa.

Täyssähköisten taksien määrät kilpailutusalueittain Traficomin ajoneuvokannan mukaan 30.9.2025:

Mikäli yrityksenne kokee yllä kuvattujen vaatimusten täyttämisen ongelmalliseksi yhdellä tai useammalla kilpailutusalueella, mikä olisi käsityksenne mukaan kohtuullinen prosenttiosuus puhtaita ajoneuvoja, jonka Kela voisi vaatia hankinnoissa kilpailutusalueittain 1.1.2027 alkaen?

Millä perusteella näkemyksenne mukainen osuus olisi kohtuullinen?

Traficomin julkaiseman ajoneuvokannan mukaan eniten täyssähkötakseja on isoissa kaupungeissa. Mikäli minimiautomääränä käytettäisiin nykyisen sopimuksen kilpailutuksen kerralla tarvittavaa kalustomäärää ja esittämiämme vähäpäästöisten ajoneuvojen osuuksia, muodostuisi koko hankinnan
vähäpäästöisten osuudeksi 39 % siten, ettei millään alueella tulisi lisätä kohtuuttomasti täyssähköisten taksien määrää nykyisestä. Tämä on merkityksellistä etenkin, jos vaatimuksen tulee täyttyä jo palveluntuotannon aloitushetkellä.

Näkisittekö mahdollisena puhtaiden ajoneuvojen suosimisen matkatilausten välityksessä? Jos tuotantoon siirryttäessä puhtaiden ajoneuvojen vähimmäisvelvoite ei täyty, millä aikataululla saisitte lisättyä puhtaita ajoneuvoja toimintaanne?

Aikataulun ratkaisee kuljetusten hinnoittelu. Mikäli autoilijat saavat kuljetuksista kohtuullisen korvauksen, on heillä mahdollisuus investoida vähäpäästöiseen kalustoon. Jos puolestaan kilpailutuksen ainoa kriteeri on kuljetusten hinta, on todennäköistä, ettei alhainen korvaustaso mahdollista investointeja, jolloin vaatimuksen täyttäminen ei ole mahdollista.

Jos tuotantoon siirryttäessä puhtaiden ajoneuvojen vähimmäisvelvoite ei täyty, pitäisikö puhtaiden ajoneuvojen vajeen täyttämiseksi olla aikaa korjata asia ja kuinka pitkä ajan pitäisi olla?

Alueilla, missä vähäpäästöistä kalustoa ei vielä ole, tarvitaan aikaa vähintään vuosi hankintapäätöksestä riittävän kalustomäärän hankkimiseksi.

Nouseeko palvelukuvauksesta esiin asioita, joita tulisi tarkentaa?

Kyllä

Kertokaa, mitä kohtia tulisi tarkentaa

Palvelunkuvauksen mukaan minimimäärä vähäpäästöisiä ajoneuvoja tulee olla palveluntuottajan käytettävissä palveluntuotannon alkaessa ja koko sopimuskauden ajan. Kuten todettua, monilla alueilla tämän ehdon täyttäminen tulee olemaan haasteellista, etenkin jos tarkastelujakso on kovin lyhyt. Esimerkiksi Päijät – Hämeessä nykyisen kilpailutuksen minimiautomäärä on 97 kpl ja vähäpäästöisyysvaatimus on 45 %, joka tarkoittaa 44 kappaletta vähäpäästöisiä. Mikäli palveluntuottajan käytössä olisi vain minimimäärä vähäpäästöisiä autoja, tulisi sen yhden vähäpäästöisen auton lopettaessa irtisanoa kahden ei vähäpäästöisen auton palvelusopimukset.

Lain ympäristöystävällisistä ja energiatehokkaista ajoneuvohankinnoista mukaan, tarkastelujakso on hankintakausi, eli 1.1.2026 – 31.12.2030 ja vähäpäästöisten ajoneuvojen osuutta hankinnasta tarkastellaan em. ajanjaksolta. Esitämme, että vähäpäästöisten ajoneuvojen osalta tarkastelu tehtäisiin ensimmäisen kerran vuoden kuluttua hankintapäätöksestä ja loppusopimuskaudella tarkastelu tehtäisiin vuosittain.

Palvelunkuvaukseen tulisi myös tarkentaa käytettävissä olevien ajoneuvojen laskentatapaa siltä osin, voidaanko sama ajoneuvo huomioida useamman alueen ja palveluntuottajan kalustona.

Muita kommentteja Kelalle 1.1.2027 hankintaan liittyen.

Ennen kilpailutuksen aloittamista tulee selvittää ongelma-asiakkaiden omavastuiden perinnän siirtäminen Kelan vastuulle, sekä isojen esteettömien ajoneuvojen saatavuuteen liittyvät haasteet. Kansaneläkelaitos ja Sosiaali- ja terveysministeriö ovat linjannet, ettei em. ongelmien osalta ole mahdollista muuttaa käytäntöjä kesken sopimuskauden. Jotta ongelmat saataisiin ratkaistua, tulee päätökset tehdä ennen seuraavaa kilpailutuskierrosta.

Taksiliitto ehdottaa, että matkakorvausten omavastuun perintä siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen vastuulle, ainakin toimeentulotuen asiakkaiden osalta. Nykyinen käytäntö, jossa taksiyritykset velvoitetaan asiakkaan pyynnöstä laskuttamaan asiakkaalta omavastuu, johtaa vuosittain 1–2 miljoonan euron luottotappioihin taksiyrityksille, joka poikkeaa STM:n tiedoista. Taksiliitto korostaa, että yrittäjien mahdollisuus kantaa taloudellinen riski maksamattomista omavastuista on hyvin rajallinen. Tiukka kilpailutus on laskenut kuljetusten hinnat kannattavuusrajalle ja jopa sen alle. Saamatta jääneet suoritukset omavastuista heikentävät entisestään palveluntuottajien taloudellista kestokykyä ja ovat osatekijä saatavuuden heikentymiseen.

Kansaneläkelaitoksen vastatessa omavastuiden perinnästä, olisi tieto maksuista reaaliaikaista, jolloin vältyttäisiin liikaperinnältä ja liikaa maksettujen omavastuiden palautuksilta. Taksiliiton mukaan tästä hyötyisivät niin asiakkaat, kuin Kansaneläkelaitos.

Toinen ratkaisua vaativa kysymys on isojen esteettömien ajoneuvojen kuljetuksiin liittyvät saatavuushaasteet. Isojen esteettömien ajoneuvojen osuus esteettömien ajoneuvojen kannasta oli vielä vuoden 2018 kesäkuussa 90 prosenttia, jonka jälkeen osuus on laskenut 70 prosenttiin vuoden 2025 syyskuuhun mennessä. Syynä tähän kehitykseen on ollut nykyinen taksarakenne. Kun pienen ja ison esteettömän ajoneuvon taksa on sama, ei ison esteettömän ajoneuvon hankinnalle ole liiketaloudellisia perusteita, ovathan ne hankintahinnaltaan ja käyttökuluiltaan olennaisesti pieniä esteettömiä ajoneuvoja kalliimpia. Ratkaisuksi esitämme, että isot esteettömät ajoneuvot siirretään II-taksaluokkaan.

Osana terveydenhuollon säästöjä, on terveydenhuollolle kuuluvaa työtä siirtynyt taksikuljettajien vastuulle. Kuljettajien edellytetään noutavan asiakkaita sairaaloiden osastoilta, johon kuluvasta ajasta ei korvata ensimmäiset 15 minuuttia. Selvityksemme mukaan 15 minuutin aika on riittävä ainoastaan 48 prosentissa pyörätuoliasiakkaiden ja 7 prosentissa paariasiakkaiden noudoista.

Kilpailutusmalliin liittyvät haasteet

Kilpailutusmallin suurimpana haasteena on hintaohjautuvuus, joka ei takaa palvelun saatavuutta tulevaisuudessa. Sopimushintojen tulee olla vähintään kustannusvastaavia, jotta saadaan pidettyä yllä palvelutasoa. Vaatimukset ympäristöystävällisitä ja esteettömistä ajoneuvoista edellyttävä t investointeja, joiden mahdollistamiseksi toiminnan tulee olla kannattavaa. Taksiyrityksen kannattavuuden kannalta ratkaisevaa on käyttöaste, jonka nostaminen heijastuu palvelutasoon tietyn rajan jälkeen.

Palveluntuottajille tulee luoda kannustimia tilaajan määrittelemiin asiakaspalvelun kohtiin ja tehokkaseen matkojen yhdistelyyn palauttamalla osa yhdistelyllä saavutetusta kustannussäästöstä palveluntuottajille.