Blogi 22.10.2026

Muutos tulee, mutta kuka uskaltaa yrittää?

Pidin Taksiliiton sidosryhmäpäivässä puheenvuoron muutoksesta ja pienyrittäjyydestä.

Kun ensimmäiset traktorit ilmestyivät pelloille, ne herättivät ihastuksen lisäksi pelkoa. Mietittiin, mitä tapahtuu hevosille. Entä niille, jotka valmistavat valjaita, kengittävät hevosia tai hoitavat talleja? Huoli siitä, mistä ihmiset saavat elantonsa, oli varmasti suuri.

Samoja kysymyksiä on esitetty höyrykoneen, sähkön, auton, tietokoneen ja nyt tekoälyn äärellä. Jokainen sukupolvi on pitänyt oman aikansa muutosta poikkeuksellisena. Historia kertoo kuitenkin, että olemme paljon parempia keksimään uusia tapoja tehdä työtä kuin ennustamaan. Traktori ei tehnyt maataloutta tarpeettomaksi, vaan muutti sitä. Auto syrjäytti hevosvetoiset kulkuvälineet, mutta loi samalla uusia elinkeinoja.

Taksialan tulevaisuudesta puhuttaessa keskustelu kääntyy helposti sääntelyyn, teknologiaan ja rakenteisiin. Pienyrittäjä unohtuu keskustelusta helposti. Taksiala rakentuu pitkälti ihmisistä, jotka ovat hankkineet auton, perustaneet yrityksen ja ottaneet vastuun toimeentulostaan.

Luin Talouselämästä sarjayrittäjä Jenni Kynnöksen haastattelun. Kynnös sanoi, että yrittäminen ei ole niin riskialtista kuin se, että annat elämäsi taloudellisen turvan jonkun muun käsiin. Olemme tottuneet ajattelemaan, että yrittäjä ottaa riskin. Harvemmin tulee ajatelleeksi, että riskinsä on myös siinä, että antaa jonkun toisen päättää työstään, ajastaan ja toimeentulostaan.

Yrittäjyys on vastuuta, mutta myös vapautta päättää itse. Veikkaan, että jokainen taksiyrittäjä tuntee tämän yhtälön. Auto on maksettava, vaikka asiakkaita ei olisi. Kustannukset nousevat, vaikka hinnat eivät nousisi. Sairaslomasta huolimatta laskut on maksettava.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa pienyrittäjä muuttuu helposti tilastoksi, kustannuseräksi tai sääntelyn kohteeksi. Todellisuudessa hän on ihminen, joka tekee joka päivä päätöksen yrittää.

Emme voi pysäyttää muutosta. Teknologia kehittyy, asiakkaiden odotukset muuttuvat ja sääntelynkin on elettävä ajassa. Muutoksen onnistumista ei voi kuitenkaan mitata vain tehokkuudella. On kysyttävä myös, jääkö ihmisille mahdollisuus yrittää, tehdä työtä ja rakentaa oma tulevaisuutensa.

Sillä on suuri ero, että rakennammeko yhteiskuntaa, jossa pienyrittäjä voi menestyä, vai yhteiskuntaa, jossa yrittäjän on yhä vaikeampi tulla toimeen.

Hevonen menetti traktorin myötä tehtäviään, mutta ihmisen tarve saada ruokaa ei kadonnut. Taksiala voi muuttua perusteellisesti ilman, että sen tärkein tehtävä häviää. Ihmisten on edelleen päästävä lääkäriin, kouluun, töihin ja kotiin. Liikkumisen on oltava mahdollista myös silloin, kun matka ei ole kannattavin eikä lähtöpaikka sijaitse suuren kaupungin keskustassa.

Emme tiedä, miltä taksiala näyttää kahdenkymmenen vuoden kuluttua.
Varmaa on kuitenkin, että tulevaisuudessakin tarvitaan taksiyrittäjiä. Päättäjien vastuulla on huolehtia siitä, että Suomessa voi jatkossakin rakentaa toimeentulonsa omalla työllään.

Johanna Rautio
vt. toimitusjohtaja, Suomen Taksiliitto ry