Taksi-lehti 3/2026
Ajassa
Johanna Rautio

Mitä liitto saa sanoa hinnoista?

Jäsenet kysyvät usein, miksi Taksiliitto ei sano, mikä olisi oikea hinta kyydille tai millä hinnalla kilpailutukseen kannattaa lähteä. Kilpailuoikeuteen erikoistunut asianajaja Ilkka Aalto-Setälä muistuttaa, että liitto voi tehdä vahvaa edunvalvontaa ja ottaa kantaa alan kustannuksiin ja kilpailutusten ehtoihin. Yritysten hinnoittelua se ei kuitenkaan voi ohjata.

Polttoaineen, kaluston, vakuutusten, palkkojen ja muiden kustannusten hinnat nousevat, mutta kuljetuksista maksettavat korvaukset eivät välttämättä kehity samaa tahtia. Silloin yrittäjä joutuu laskemaan yhä tarkemmin, millä hinnalla ajo kannattaa. Samalla jäseniltä tulee Taksiliitolle ymmärrettävä kysymys: miksi liitto ei sano ääneen, että korvaustaso on liian matala tai että hintojen pitäisi nousta?

Liitto voi puhua alan kustannuksista, kannattavuudesta tai kilpailutusten ehdoista, ja niistä sen pitääkin puhua. Raja tulee vastaan siinä vaiheessa, jos liitto alkaa ohjata jäsentensä hinnoittelua tai kertoa, mikä olisi oikea hinta.

Geradin Partnersin partneri, kilpailuoikeuteen erikoistunut asianajaja Ilkka Aalto-Setälä sanoo, että juuri tässä kulkee yksi toimialajärjestön tärkeimmistä kilpailuoikeudellisista rajoista. Aalto-Setälä on myös yksi Kilpailunrajoitukset – Lainsäädäntö käytännössä -teoksen kirjoittajista.

– Taksiliiton jäsenet ovat keskenään kilpailijoita. Jokaisen yrityksen pitää päättää itsenäisesti omista hinnoistaan ja muista keskeisistä kilpailukeinoistaan, Aalto-Setälä sanoo.

Kustannuksista saa puhua, hinnoista ei saa sopia

Kilpailulaki koskee yritysten välisten sopimusten lisäksi toimialajärjestöjen päätöksiä ja suosituksia. Hintasuositus voi olla kielletty, vaikka se ei sitoisi jäseniä muodollisesti.

Liitto voi kertoa alan kustannuskehityksestä, kannattavuudesta ja toimintaympäristön muutoksista. Se voi kertoa esimerkiksi polttoaineen, palkkojen, vakuutusten tai kaluston kustannusten noususta. Sen sijaan kustannusanalyysistä ei pitäisi johtaa vastausta siihen, mitä jäsenyritysten pitäisi tehdä hinnoilleen.

– Hyvä nyrkkisääntö on, että mitä konkreettisemmaksi viesti muuttuu, sitä suurempi riski.

Jos liitto kertoo polttoainekustannusten nousseen 15 prosenttia, kyse on kustannustiedosta. Jos laskelman lopputulos kertoo, kuinka paljon taksin hinnan pitäisi tämän vuoksi nousta, ollaan jo toisella alueella.

Aalto-Setälä nostaa esimerkiksi Isännöintiliiton tapauksen. Liitto oli ottanut julkisesti kantaa alan hinnankorotuspaineisiin. Korkein hallinto-oikeus vahvisti vuonna 2025, että menettelyyn liittyi kiellettyä hintayhteistyötä.

– Mitään salaista kartellia ei tarvita. Paine ottaa kantaa voi tulla myös jäsenistöstä, kun jäsenet ihmettelevät, miksi liitto ei reagoi, kun kustannukset nousevat.

Edunvalvontaa saa tehdä vahvasti

Taksialalla rajanveto korostuu julkisissa hankinnoissa. Kela, hyvinvointialueet ja kunnat määrittelevät kilpailutuksissaan ehtoja ja joissakin malleissa myös hinnan tai korvaustason.

Aalto-Setälän mukaan Taksiliitto voi arvioida kilpailutusten ehtoja ja viedä tilaajalle näkemyksen siitä, etteivät ehdot vastaa palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Se voi vaatia parempia sopimusehtoja ja vaikuttaa viranomaisiin sekä päättäjiin.

– Kilpailuoikeus ei tee toimialajärjestöstä hampaatonta. Liitto voi lobata, antaa lausuntoja, tavata päättäjiä, kritisoida sääntelyä ja vaatia tilaajilta parempia ehtoja.

Aalto-Setälä tuntee rajanvedon myös oikeussalista. Hän avusti Linja-autoliittoa tapauksessa, jossa arvioitiin muun muassa liiton yhteiskunnallista vaikuttamista. Markkinaoikeus ja myöhemmin korkein hallinto-oikeus rajasivat merkittävän osan lainvalmisteluun liittyneestä toiminnasta sallituksi edunvalvonnaksi.

Vaikuttaminen muuttuu ongelmalliseksi, jos liitto alkaa samalla ohjata sitä, miten jäsenyritykset toimivat markkinoilla.

Liitto ei esimerkiksi voi sanoa jäsenille, etteivät nämä saisi osallistua kilpailutukseen tietyllä hinnalla. Sama koskee tilannetta, jossa yritykset sopisivat keskenään tarjoushinnoista. Vaikka tilaaja olisi määritellyt hinnan valmiiksi, yritysten yhteinen päätös olla tarjoamatta voisi olla kilpailunrajoitus.

Myös WhatsAppissa pitää tietää, mistä puhutaan

Kilpailuoikeus ulottuu myös kokouksiin, webinaareihin ja epävirallisiin keskusteluryhmiin.

Jos yrittäjät alkavat liiton tilaisuudessa keskustella siitä, millä hinnalla kukin aikoo tarjota tai millä hinnalla ”kenenkään ei pitäisi ajaa”, keskusteluun pitää Aalto-Setälän mukaan puuttua heti.

– Jokainen yritys päättää hinnoittelustaan itsenäisesti. Tarvittaessa keskustelu pitää keskeyttää.

Samat säännöt koskevat myös WhatsAppia ja muita epävirallisia keskusteluryhmiä. Aalto-Setälä muistuttaa, että kilpailuviranomainen käy tutkinnassa läpi myös viestejä ja muita sähköisiä aineistoja. Isännöintiliiton tapauksessa arvioitavana olivat muun muassa kokouspöytäkirjat, sähköpostit ja tiedotteiden valmisteluaineistot.

Aalto-Setälä tiivistää eron havainnollisesti:

– Kilpailijan eilinen hinta voi olla tilastotietoa. Kilpailijan huominen tarjoushinta on strategista tietoa.

Kilpailuoikeutta ei Aalto-Setälän mukaan pidä silti pelätä niin paljon, että järkevä yhteistyö estyy. Esimerkiksi yritysten yhteistarjous voi olla mahdollinen, jos yhdellä yrityksellä ei ole yksin resursseja toteuttaa hankintaa.

– Kartellit ovat vältettäviä, mutta pitää välttää myös tilanne, jossa järkevä yhteistyö jää tekemättä pelon vuoksi.

Pääperiaate on kuitenkin selvä.

– Liitto voi olla erittäin vahva edunvalvoja. Hinta ja palvelutaso jokaisen yrittäjän pitää päättää itse.

Käytännössä rajanveto vaatii silti harkintaa. Siksi Ilkka Aalto-Setälä laati Taksiliitolle liikennevalomallin, joka kokoaa kilpailuoikeuden keskeiset rajat kolmeen ryhmään. Vihreällä ovat asiat, joita liitto voi tehdä osana normaalia edunvalvontaa. Keltaisella ovat tilanteet, joissa sisältö, sanamuodot ja toteutustapa ratkaisevat. Punaisella ovat ne keinot, joilla liitto alkaisi ohjata jäsenyritysten hinnoittelua tai muuta kilpailukäyttäytymistä.

Taksi-lehti on yksi Taksiliiton jäseneduista. Liity jäseneksi.