Blogi

Vapaus valita ja kilpailla

Markkinatalous rakastaa vapautta ja kilpailua – kunnes vapaus ja kilpailu koituvat sille rasitteeksi. Tai oikeammin kunnes ne koituvat rasitteeksi poliitikoille.

Näin sattuvasti Aamulehti kirjoitti pääkirjoituksessaan 14.8.2018 kertoessaan kapitalismin luvatussa maassa Yhdysvalloissa ja sen miljoonametropolissa New Yorkissa käyttöön otetuista taksilupien rajoittamisista. Lupia rajoitetaan Uberin kaltaisilta kyytipalveluilta yhden vuoden ajan. Kiellolla halutaan kaupunginvaltuuston päätöksen mukaan vaikuttaa paitsi liikenneruuhkiin, niin myös autonkuljettajien minimipalkkaan. Meillä kyytipalvelut hakevat vasta paikkaansa, kun ne omalla maaperällään koetaan rasitteena. Matemaattisen osaamisemme on sanottu laskeneen, ehkä se pitää paikkansa.

Helsingin seutu 1,5 miljoonan asukkaan metropolialueena kiinnostaa. Näin voitiin arvata, ja näin näyttää käyneen. Myönnetyt liikenneluvat postitetaan useimmin pääkaupunkiseudulle. Joukkoliikenteen suosion kasvaessa kiinnostus yksilöllisten liikkumispalveluiden käyttämiseen lisääntyy. Ollessaan totta, tietää se hyvää liikenteen toimijoille. Kuluttajalle vapaus valita ja kilpailu ovat parhaimmillaan hyvästä. Se lupaa hyvää kuluttajille. Vie mennessäsi, tuo tullessasi. Lupaa hyvää tehokkuudelle. Aika näyttää, tuleeko yhtälöstä nyt toimivampi. Haettiinko lupia vain pilanpäiten vai aukeaako padotun yrittäjyyden luukut ja piilossa ollut kysyntä saa kanavan täyttyä?

Kilpailuilla markkinoilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki. Kilpailu karsii huonot versot – ainakin teoriassa.  Huonoja versoja – ylitarjontaa ja epätervettä kilpailua – syntyy, kun tarjonta ylittää kysynnän. Kuluttajan asema on hetken parempi, mutta yrityksien kannattavuuden heiketessä kääntyy tilanne myös kuluttajalle kielteiseksi. Valvonnan odotetaan viimeistään karsivan huonot versot. Ainakin, jos sen askelmerkit ovat selkeät. Ovatko ne sitä ”positiivisen pöhinän” sääntöjä ilkkuvassa ilmapiirissä?

Aamulehden pääkirjoitus haki rinnastuksia sikäläiseen ja meillä vapautettuun taksimarkkinaan. Sen kerrannaisvaikutuksien arveltiin voivan yllättää myös täällä. Jäätiin myös seuraamaan, osaavatko markkinamme ratkaista asian itsekseen ilman, että pitää palata rajoituksiin. Rapakon takaisia ongelmia samassa mittakaavassa tuskin koetaan, mutta yllättäviä kerrannaisvaikutuksia kyllä. Otsikoihin ovat nousseet yhteiskunnan ostamien liikenteiden koulu-ja kelakuljetuksien toimimattomuus.

Kuljetuksien järjestämisen voidaan ajatella edustavan mitä tahansa yhteiskunnan järjestämisvastuulla olevaa tehtävää. Paljonko markkinatalouden voidaan antaa vaikuttaa, millaisiksi palvelumme muotoutuu. Kenen saatavilla ne ovat tai onko niitä ylipäätään mahdollista tuottaa? Mihin vedetään raja ja kenen toimesta? Poliittinen tahto ja vastuunkanto ovat nyt epäselviä. Ei kaikki sääntely pahasta ole. Ei silloin, kun sillä turvataan heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten lakisääteisiä oikeuksia. Taksiliikenteen liberalisointi ei ole ensimmäisenä hyvinvointiyhteiskuntaa uhkaamassa, mutta lasta tämänkin pesuveden mukana huuhdottiin.

Isossa Omenassa on Setä Samulilla mennyt jotain väärään kurkkuun. Kyllähän se kapitalistia yskittää, kun markkinat eivät ratkaisekaan itse ongelmiaan. Kuka lähtee taputtamaan Setä Samulia selkään – pitäähän henki saada kulkemaan!

Jari Kuusniemi, Hämeen Taksiyrittäjät ry

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Helsingin Taksiautoilijat ry:n jäsenlehdessä 11/2018.