Blogi

Onko liikuntavammaisella asiakkaalla osaa ja arpaa taksimarkkinoilla?

Syksy on usein rauhoittumisen ja uudistumisen aikaa. Merkittäviä liikennemarkkinoihin kohdistuvia uudistuksia on tapahtunut viime vuosina ja taksimarkkinat ovat sen myötä muuttuneet merkittävästi. Oletettavasti joitain uudistuksia on odotettavissa myös lähitulevaisuudessa.

Uusi hallitus on muun muassa luvannut ”kesyttää” taksit. Liikenne- ja viestintäministeri Sanna Marin (sd) on luvannut tiedotteessaan 1. heinäkuuta 2019, että ”Havaittuihin ongelmiin tullaan puuttumaan”. Ongelmat, joihin Marin viitannee, on todettu myös uudessa hallitusohjelmassa. On tervetullutta, että nopealla aikataululla säädettyjä isoja lakiuudistuksia arvioidaan ja myös tarvittaessa tehdään rehellisiä korjausliikkeitä.

Korjaustoimille on selkeä tarve

Tässä yhteydessä onkin mielenkiintoista, miten erityisesti eri tavoin toimintakyvyltään rajoittuneiden henkilöiden – kuten fyysisesti toimintaesteisten ja ikääntyvien näkökulmasta – tilannetta tullaan parantamaan, ja miten heitä edustavat tahot ovat mukana tässä. Parannettavat kohteet koskevat tämän asiakasryhmän kohdalla nimenomaan jo hallitusohjelmassakin mainittuja seikkoja, kuten asiakkaiden turvallisuutta sekä Kela-taksien kilpailutuskäytäntöjä. Myös saatavuusongelmat suurien kaupunkikeskittymien ulkopuolella aiheuttavat ongelmia ja erityisesti myös entisten ns. invataksien eli suurien esteettömien ajoneuvojen puutteet.

Näkymä ja kokemukset taksimarkkinoiden uudistumisesta on näkynyt vahvasti erityisryhmien kuljetusten puolella. Muutokset ovat olleet vaihtelevia ja pitkälti riippuvaisia siitä, millä alueella toimitaan ja minkälaisista erityistarpeista on kulloinkin kyse. Esimerkiksi nykyisen Traficomin (entinen Trafi) viime vuoden loppupuolella kansalaisille tekemä kysely osoitti, että kyselyyn vastanneista erityisryhmien osalta tyytymättömiä taksipalvelun laatuun oli noin puolet vastaajista, kun muista taksipalveluiden käyttäjistä lähes 90 % vastaajista oli tyytyväisiä taksipalvelun laatuun kokonaisuutena. Erityisryhmien kohdalla kyselyyn vastanneista esteetöntä ajoneuvoa tarvitsevista noin kolmannes piti saatavuutta huonona ja koki tilanteen huonontuneen. Tilanne korostuu pienissä kunnissa.

Invalidiliiton jäsenilleen kohdistama kysely lakimuutoksen jälkeisestä tilasta vahvistaa, että tilanne on tällä hetkellä hyvin samansuuntainen kuin viime syksynä. Tätä vahvistaa juuri tulleet ennakkohavainnot. Keskeisinä asioina nousivat esiin useat eri tyyppiset seikat, jotka kytkeytyvät juuri matkustajan turvallisuuteen. Yhä vahvemmin nousi kuitenkin esille paikallistuntemuksen puutteesta aiheutuvat haasteet.

Taksipalvelut vaikuttavat merkittävästi vammaisten ihmisten arkeen

Miten tilannetta tultaneen korjaamaan? Valtakunnassamme tehdään jatkuvasti laajaa viranomaistyötä eri tyyppisine selvityksineen yhdessä eri sidosryhmien ja etujärjestöjen kanssa. Jälkikäteen ei enää kuitenkaan haluaisi yhä useammin törmätä siihen, että näihin yhteistyöhankkeisiin tai viranomaistyöryhmiin ei ole kutsuttu vammaisia henkilöitä edustavia tahoja.

Vammaisten ihmisten ja heitä edustavien tahojen osallistamiseen velvoittaa YK:n vammaisten henkilöiden yleissopimuksen 4 artikla ja sen kohta 3. Osallistaminen ei tarkoita jälkikäteistä kuulemista, vaan mukaan ottamista jo valmisteluvaiheeseen ja kaikkeen sellaiseen päätöksentekoon, jolla voi olla vaikutusta vammaisten ihmisten oikeuksiin.

Taksipalvelulla on merkittävä vaikutus vammaisten ihmisten osallisuuden ja liikkumisvapauden toteuttamisessa. Useimmiten juuri vammaisille henkilöille liikkuminen aiheuttaa merkittäviä osallisuuden puutteita ja syrjäytymisen riskiä, ja ennen kaikkea vaikeuksia selviytyä itsenäisesti ja yhdenvertaisesti arjen askareista. Taksipalvelut ovat merkittävä palvelumarkkina, jolla voidaan edesauttaa ja jopa joissain tilanteissa ennaltaehkäistä ja poistaa muiden raskaampien palveluiden tarvetta. Tämä on myös yhteiskuntataloudellisesti merkittävä kysymys.

Palvelu on olemassa asiakkaita varten

On arvioitu, että mahdolliset korjaukset tulisivat voimaan vuonna 2021. Lain arviointi on alkanut jo liikenne- ja viestintävirastossa, Verohallinnossa sekä Kilpailu- ja kuluttajavirastossa. Nähtäväksi jää, millä tavoin vammaisten asiakkaiden ja palvelunkäyttäjien ääni kuuluu, vai jäävätkö korjausliikkeet vain taksamittarin ja harmaan talouden korjaussarjaksi.

Jotta palvelu olisi riittävää, turvallista ja vastaisi oikeaan tarpeeseen, on hyvä kuulla näitä erityisiä tarpeita tarvitsevien asiakkaiden omaa ääntä ja asiantuntemusta. Palveluahan ei järjestetä sitä itseään varten, vaan juuri asiakkaita varten. Tehdään se yhdessä!

Elina Nieminen, lakimies, Invalidiliitto